tiistai 10. heinäkuuta 2012

Äitiysloma

Se olisi sitten raskausviikkoja kasassa 35+0 ja äitiysloma alkoi. Hurjaa ajatella, että oikeasti vasta nyt voisi jäädä pois töistä! En olisi millään kyennyt olemaan töissä näin pitkään... Onneksi sain sairauslomaa ja sain olla kotona.

Olo on ihan jees siihen nähden että kannan ylimääräistä 15 kiloa mukanani, ja että poika venyttää mahanahkaani joskus oikein urakalla - niin että sattuu. Päätä se poraa johonkin tuonne alas ja saa paikat vihlomaan... auh. Yöt on yhtä tuskaa kun lantiota särkee. Vaihdan kylkeä ehkä sata kertaa yössä kun aina puutuu ja särkee ja käyn ainakin kolme kertaa pissalla.

Käväisin neuvolassakin tuossa viikko sitten, kaikki oli mallillaan. Terkan mielestä poika oli pää alaspäin kuten kuuluukin. Hemoglobiinikin oli vähän noussut ja tuntuu nyt pysyttelevän tuolla 116 huitteilla. Kelpaa mulle. Ja tämä ilman lisärautaa - aloin vaan syömään raskausajan monivitamiinia ja se korjaantui sillä. Koska kukaan ei mua ole mitenkään ohjeistanut että miten tämä mun krooninen sairauteni (CU) ja siihen syömäni lääkkeet vaikuttaa raskausajan kaikkiin arvoihin, löysin jännittävää tietoa itse. "saattaa vaikuttaa foolihapon aiheenvaihduntaan, ja raskauden aikana annetaan tämän takia foolihappoa, käyttäen esim. Matrifolin-nimistä preparaattia, joka sisältää sekä rautaa että foolihappoa."  Jep. Eikä kukaan missään tällaista mulle osannut kertoa, ennen kuin itse googlailin että mikäs auttaisi alhaisiin veren rauta-arvoihin kun ei kovia rautalääkkeitä halua syödä.

No, onneksi löysin tiedon ja rauta-arvot korjaantui kun lisäsin foolihappoa ja rautaa ihan vain tuon raskausajan monivitamiinin muodossa.

Mies on vielä tämän viikon töissä jonka jälkeen hänellä alkaa neljän viikon kesäloma. Jonka jälkeen vielä muutama viikko isyyslomaa. Onneksi. Tämä alkaa käymään raskaaksi olla tuon tytön kanssa kaksistaan, vaikka ihan hurmaava tapaus se onkin. Mun pinna vaan ei kestä yhtään ja sen venymiskapasiteetti on vähentynyt huomattavasti. En. vaan. jaksa. Tytön uhma on hyvin pientä mutta mä en muuta tarviikkaan kun hermot menee...

Viikon päästä olisi synnytystapa-arvio. Kahden viikon päästä tämä vauva on ns. täysiaikainen. Silloin alan kuuraamaan lattioita kontillani että saan tämän ulos ennen laskettua aikaa. :d Vaikka juu juu, tiedän ettei mikään välttämättä auta ja että lapsi tulee kun se on valmis ja blaadi blaa. :D Mut MÄ alan jo kohta olemaan valmis. Kypsä. Iso.

Enkä ole vieläkään pakannut sitä sairaalakassia.


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Olen lukenut blogiasi jo jonkun tovin. Mukava lukea "kohtalotoverin" juttuja. Itselläni Cu ollut 15 vuotta ja ensimmäistäni odotan rv 31+ viikoilla. Itse jäin töistä sairauslomalle jo rv 25 koska fyysinen työ ei onnistunut enää millään. Onneksi on saanut ottaa rauhassa kotona.. Mukavaa loppu odotusta sinulle!!
-Nina-