Kriisistä kriisiin...

Tämä on se vuosi. Se vuosi kun täytän KOLMEKYMMENTÄ. Missä vaiheessa tähän tultiin? Nuoruus meni ohi niin että hujahti! Viimeiset kymmenen vuotta ovat vain vilisseet ohi. No, onhan mulla kyllä ollut hauskaakin. Että ei mun mitään tarvitse katua että voi kun olisin elänyt nuoruuttani siten ja täten. Eletty on. Juopoteltu on. (:D) Opiskeltu ja reissattu. Kaikkea sellaista. Elämää.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen mm:
Asunut Tampereella, Korpilahdella, Jyväskylässä, Oulussa sekä nyt täällä Päijät-Hämeessä. ( Yhteensä 9 eri osoitteessa!)
Valmistunut ammattikorkeakoulusta
Tehnyt pätkätöitä
Ollut neljä ketaa raskaana, synnyttänyt kaksi lasta
Menettänyt kaksi lasta
Oppinut suremaan
Mennyt naimisiin
Oppinut olemaan äiti
Oppinut vain olemaan (nyt mä osaan sen liiankin hyvin)
Lihonut (hmph. vielä ois 5 kiloa että oisin ennen raskautta -mitoissa!)
Hankkinut auton
Opetellut uudestaan virkkaamaan ja käyttämään ompelukonetta
Vieraantunut toisista ystävistä ja lähentynyt toisten kanssa

Hmm. Mitähän muuta.

Mä oon alkanut miettimään, että mitä mä sitten haluan tehdä kun pitää palata työelämään. Mä tykkään mun ammatista hirveesti, mutta sellaista hyvää ihannetyöpaikkaa on supervaikea löytää. Ei sellaisia ole. Ellei ala yrittäjäksi. Mä olen siis kulttuurituottaja ammatiltani. Tapahtumatuotanto, lastenkulttuuri yms. on ollut mun vahvuusalueitani. Mut häitä suunnitellessani mä huomasin, että sekin oli kivaa. Harmi kun Suomessa ei vissiin oo tarvetta wedding plannereille. Mä oisin huippuhyvä sellainen.

Haluaisin myös sen oman kodin. Mieluiten talon, mutta rivariasuntokin kävis. Samoissa hinnoissa ne kyllä liikkuu täällä päin. Mutta se hanke on riippuvainen pankista. Ja jos mulla ei ole työpaikkaa mihin palata, niin antaako mikään pankki meille lainaa. Hmph.

Ja sitten, jossain tuolla aivojen uumenissa kytee pienen pieni kipuna kolmannesta lapsesta. Hyss. Mä tiedän, että se on hurja ajatuskin meidän historialla. Voisiko sitä kohtaloa uhmata? Voisiko maailmankaikkeus suoda meille muka vielä yhden terveen lapsen? Mulla on jo kaksi ihanaa, voinko mä, kehtaisinko mä haaveilla edes enempää? No, onneksi se ei kuitenkaan ole tämän ajan murhe. Sitten joskus. Ehkä. Mies ei ehkä myöskään ole samaa mieltä.... vielä. Mut sitä sitten harkitaan tarkkaan jos joskus tulee ajankohtaiseksi. Jaksaisiko sen pelon ja paniikin jälleen? Entä jos vastassa olisikin jälleen keskeytys? Miten siitä selviäisi? Alanko mä olemaan liian vanha tällaiseen? Nojaa. Jätetään se kipuna sinne aivojen perukoille ja pysyköön nyt siellä.

Ja koska mulla on lähestyvä kolmenkympin kriisi niin mä aion selättää sen hankkimalla tatuoinnin. Hah. Siitäs saat. Mut sitäpaitsi, vaikka kolmekymmentä tulee tänä vuonna täyteen niin pääni sisällä mä oon edelleen joku 25. Saa nähdä kasvanko mä koskaan.

Sapuskaa

Pikku O tykkää itsetehdyistä soseista. Tässä kuvassa kattilassa kiehuu bataattia, parsakaalia, naudanlihaa ja pieni pala sipulia. Hyvää tuli. 

herrrrrrrrrmo!

tänään ennen klo 9 isosisko ehti vetää kilarit seuraavista asioista:

"äiti MINÄ olisin halunnut soittaa päiväkotiin!" BYÄÄÄÄÄÄ--- ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! (tästä seurasi se että O alkoi itkeä ja nappasin sen syliin, sitten typy uikuttaa että MINÄ haluan sinun syliiii-IIIIIIN! YÄÄÄ! huoh. )

"Tämä t-paita on äiti liian pieni! Ääääärrr! ääää! ÄÄÄÄÄÄÄ!"

"MINÄ olisin halunnut kaataa maidon puuroon!!!!! YHYYYYYYYY!"

"Tämä voisilmä ei äiti sula tähän ollenkaan. Yääää!!!!"

"Haluan toiset tumput!!!"



"EN pue!"
"oletko sä sitten vauva joka pitää pukea"
" EN ole vauva! YÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!"



Ja sitten, kun kiehun jo ja temmon sille ipanalle kenkiä jalkaan O:n huutaessa vaunuissaan pää punaisena, niin se kysyy loukkaantuneella äänellä, että miksi sinä äiti olet tänään niin kiukkuinen....

NNNNGGGGHHH!
Milloin tämä narinavaihe loppuu?! Haluan takaisin sen 2-vuotiaan suloisen pienen tytön joka ei kiukutellut ja narissut JOKA asiasta! Hermo menee!

Ihania kirjoja

Meidän typy on saanut mummiltaan lahjaksi ihania kirjoja.Näissä seikkailee pienet puunuket, kokeshit. Kirjat on suorastaan herkullisen värisiä ja tarinoissa esitellään hauskasti japanilaista kulttuuria lapsille sopivalla tavalla. Kivat tarinat ja luukkuja ja muita yllätyksiä on kirjoissa!

Suosittelen kyllä ostamaan pienille tytöille jos tulee vastaan. :)

Viikonloppu

Pikku O on  luovuttanut tissibaarin avaimet takaisin.  Kaverille syntyi tänään poika.  Tarvitseeko sitä enempää syitä? 

 Nam. 

 Lasillinen.

 

Ihania värejä

Lasten vaatteet on niin ihania!

Huh

Vähän haastavaa tuo matkustaminen rattaissa yksi lapsi ja pulkassa toinen.  No ei muuten mut toi hiekoitushiekka vähän haittaa menoa.

Käytiin neuvolassa, paino laskenut (ei ihme noron ja viikon syömättömyyden jälkeen) pituutta oli tullut onneksi hiukan taas niin ei tarvii huolehtia. 

Terkka sanoi että periaatteessa Puolivuotias ei enää tarvitse ruokaa Öisin. Että kohta vois harkita unikoulua....  Jaajaa. Pitää pistää harkintaan. Yksilöitä nää lapset on. Iso U ei enää 7kk iässä syönyt Öisin.  Mut katellaan rauhassa et tapahtuuko tässä mitään muutosta parin kuun aikana. Jos ei niin katotaan sitten.