Antti-Kristo Lucifer vai Sherlock MacGyver?

Meille lapsen nimellä on suuri merkitys. Niinkuin varmaan kaikille tuleville vanhemmille. Lapsen nimi mietitään tarkkaan ja nimien merkitykset ja selitykset ovat meille tärkeitä. Haluamme, että nimi kantaa lasta ja tietenkin että lapsi kantaa nimeään ilolla. Jotenkin näen, että vahva nimi lapsella antaa vahvuutta elämään.

Esikoisemme on tyttö, ja hänen nimensä on valittu tietyllä periaatteella. Ensimmäinen nimi, eli kutsumanimi, on valittu nimen soinnin ja kauneuden perusteella. Ensimmäinen nimi meillä on supisuomalainen, liittyy luontoon ja se sointuu kauniisti meidän tavalliseen suomalaiseen sukunimeen. Emme koskaan halunneet sellaista nimeä, josta lapsi joutuisi selittämään että kamilla koolla tai nico ceellä. Kuitenkin kutsumanimeksi halusimme erikoisemman ja harvinaisemman nimen. Sellaisen, jota ei ole kovin montaa samalla luokalla... Nimi saa olla erikoinen mutta ei outo.

Toinen nimi on valittu merkityksen perusteella - tyttäremme toinen nimi tarkoittaa eräänlaista jalokiveä. Kolmas nimi on Amanda, jolla on latinankielinen merkitys. (rakastettava, ystävällinen).

Tarkoituksena on valita tälle pojalle nimi saman periaatteen mukaan: ensimmäinen nimi sointinsa ja kauneutensa vuoksi, toinen nimi tulee olla joku, millä on jokin merkitys. Esim. Toivo, Onni, Voitto jne. Kolmas nimi valitaan samalla periaatteella kuin tytöllekin, eli sillä tulee olla joku latinankielinen merkitys.

Nimenvalintaprosessi meillä menee siten, että kirjoitamme omia suosikkejamme lapsen isän kanssa vihkoon. Sitten aina silloin tällöin lueskellaan niitä ääneen ja viivaillaan yli niitä jotka eivät enää tunnu hyviltä vaihtoehdoilta. Tälle pojalle on nimi jo valikoitunut, ainakin todennäköisesti kutsumanimi on nyt päätetty. Ellei joku yllättäjä hyökkää takavasemmalta. :) Toinen ja kolmas nimi ovat vielä hakusessa, mutta monta hyvää vaihtoehtoa on niihinkin jo.

Kun sain tietää että odotamme poikaa, mulle iski paniikki - nimipaniikki! Tytölle olisin löytänyt roppakaupalla hyviä nimivaihtoehtoja, mutta poika. Niin vaikeaa keksiä pojalle nimeä! Onneksi nyt on kuitenkin kaivamisen ja pohtimisen tuloksena löytynyt yksi sellainen, joka tuntuu meistä molemmista hyvältä.

Tsemppiä ja jännitystä

Mä olen tsempannut kuluneella viikolla. Nyt on vauvalla hoitotaso, sänky ja turvakaukalo valmiina. Pienet vaatteet on pestynä lipastossa odottamassa ja harsot viikattuna valmiiksi myös. Makuupussi ja imetysliivit pesukoneessa.

Sairaalakassia en oo vielä alkanut pakkaamaan, mut oon vähän haalinut kamaa mitä sinne haluan mukaan. Edelliskerrasta oppineena haluan kassiin juotavaa ja syötävää. Pähkinöitä, pillimehuja, suklaata! Sitten sinne pakataan rintakumit, imetysliivit, liivinsuojia. Vauvalle muutama tutti ja harso. Äidille myös joku hömppä-kioskiromaani niitä hetkiä varten kun uni ei tule ja vauva nukkuu... Ja sitten tietenkin perussettinä kännykän laturi, kamera ja niin edelleen. Hmm... mitähän muuta sinne vielä tunkisi. Ainiin - äidin kotiutumisvaatteet, meikkipussi, hammasharja ja muut hygieniavälineet. Naamarasva, korvatulpat ja silmälaput. EIköhän siinä ole kylliksi. :) Ehkä vielä ipodin voisi napata laukkuun niin voi kuunnella jotain muutakin kuin naapurisängyn naisen vauvan korviaraastavaa itkua... (jostain syystä toisten vauvojen itku on aina liian kovaäänistä tai kimeetä tai muuten vaan kamalan kuuloista).

Niin, ennen sitä mukavaa osastoaikaa on vuorossa se iso S. Ja sepä mua jännittää. Kaksi synnytystä mulla on takana, mutta niistä toinen oli rv 20 ja toinen rv 23. Hiukan eri juttu kuitenkin kuin mennä synnyttämään rv 40. Mä uskon, että kun kuitenkin kohtu on muutaman kerran hoitanut synnytyksen, sillä on joku lihasmuisti ja se osaa homman hyvin. Ponnistusvaihe jännittää ehkä jopa enemmän.... Mulla on sektion vuoksi synnytystapa-arvio rv 36, joten siellä sitten katsotaan että miten tämä poika tulee maailmaan. Uskon, että tyyppi on oikein päin ja mulle suositellaan ihan normaalia alatiesynnytystä. Voihan se siltikin päätyä sektioon, mutta sen näkee sitten vasta.. Go with the flow on mun teemani synnytykseen liittyen.

Mut kyllä se on jo alkanut jännittämään. Hui. Osaankohan mä? Pärjäänköhän mä?

hyvää juhannusta

Published with Blogger-droid v2.0.4

32+0

Taas ne viikot poksuu. Nyt jo 32+0! Eilen iski illalla paniikki, että hitto, kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan! Ei voi olla! Alkoi jännittämään ja tuli sellainen olo että eihän täällä oo mitään valmista!

Sairaalakassi pitää pakata, vauvan vaatteet pitäis kai jotenkin inventoida ja pestä. Missähän on edellisestä äippäpakkauksesta tulleet makuupussi, peitto ja muut tarvikkeet... pitäis vissiin tuttipulloja kaivaa jostain kans ja kattoa että onko ne pullotutit missä kunnossa.

Seisomalauta pitää ostaa rattaisiin, kaukalon pehmusteet pitäis pestä, sänky hakea ja tehdä siihen reunapehmusteet... ja kinuta kaverille lainattuja lakanoita yms. takaisin.

Mistähän sitä alottais?!

Ja kun tämä raskaus on mulla jotenkin fyysisesti nyt raskasta, niin tuntuu että yhden pienen homman jaksaa tehä ja sit jo on ihan puhki. Kävellessä alapäähän vihloo ihan koko ajan! Onkohan tääkin kaveri täällä perätilassa kun niin ottaa tuonne alas... Näiden lisäksi ois tietty kaikki ne muut kotihommat tehtävänä. Typy on vielä tämän viikon päiväkodissa, jonka jälkeen silläkin alkaa loma. Kai pitäisi yrittää nauttia tästä vapaa-ajasta vielä tämän viikon...


Mutta positiivisella mielellä oon vaikka vähän meinaa sitä paniikkia pukata.
Kahdeksan viikkoa!

ensi syksylle jotain muutakin odotettavaa

Huomisen synttärini kunniaksi ostin tänään tällaisen:





















Ompahan jotain kivaa odotettavissa ensi joulukuulle!!! :D



'

SIellä kasvaa ihminen

"Ompa se VALTAVA!"
"Siellä on varmaan kaksoset..."
"Nyt jo noin iso, siitä tulee varmaan mahtavan kokoinen maha vielä!"
"Ihan varmasti tulee yli nelikiloinen, eikös teidän esikoinekin ollut 3800? Joo, nelikiloinen ainakin"
"Ai elokuussa vasta laskettu aika?"
" Joko se masu painaa kun se on Niiiiiin iso?"

Joo on se iso. Siellä kasvaa ihminen!!
Ja ihan kiitos on mitat keskikäyrillä että se on JUST sen kokoinen kuin sen kuuluukin nyt olla!

Nih.

Poijaan menopelit

Tällaiset löytyi käytettyinä meidän poikaselle. On nyt menopelit sitten... maastokuviointi ei oo ihan mikään ykkösjuttu mulle mutta vähän joustan tässä kun on muuten niin hyvässä kunnossa. Ja en jaksanut enää metsästää. :D