Hyvää uuttavuotta!

Tämän hämmästyttävän äänen omaavan naisen ja haikean kappaleen välityksellä, hyvää uuttavuotta kaikille!

olot nyt

Minun pitikin tänne vähän listata oloja ja juttuja raskauden tästä vaiheesta.

- Naamassa on finnejä. Pöh.
- Parin tunnin välein on syötävä, muuten iskee paha olo. Ja mikään omena ei auta vaan sen on oltava leipää tai jotain tukosampaa.
- mulla on kauhea piimähimo! Ja jukurttia menee kans. :)
- Rintoja aristaa mut ne ei onneks oo paljoo kasvanut. Täyttää ne noi liivit ehkä vähän entistä paremmin...
. Iltaisin mahaa turvottaa niin et näyttää ku oisin viikolla 17 raskaana.
- jänskää, että milloin tuo maha pompsahtaa kunnolla näkyviin! Neljäs raskaus kuitenkin menossa et voi olla että aika pian se sieltä pulpahtaa...
- olo on vuorotellen luottavainen ja vuorotellen pelokas.
- toivon vaan että viikot kuluis aluks nopeaan, että sais TIETÄÄ miten tässä käy... (no siis kaikkee ei voi tietää mut juu nou)

Ainiin! Äippäpolilta soitettiin ja varmisteltiin että tarvitaanko meille istukka- tai lapsivesitutkimusta. No ei tarvita kun meidän sairautta ei valitettavasti pysty mitenkään tutkimaan... no mutta lupasivat erikoislääkärin tekemään sitten sitä ultraa viikolla 12. Joskus ne munuaiset voi näkyä jo silloin, ja jos ne näkyis (+rakko) niin mun huoli ois ohi ainakin suurimmaksi osaksi. Mut kiva et ne näin pian oli yhteydessä. Tuntuu, että meidät otetaan ihan tosissaan ja että meistä huolehditaan.


Onneksi maanantaina alkaa työt niin en kerkii miettimään tätä koko ajan! Varmasti myös blogin päivitystahti hidastuu kun ei ole aikaa ja enenrgiaa niin usein kirjoittaa... koitan kuitenkin ehtiä pari kertaa viikossa. :)

Nyt hyvää loppuvuotta kaikille ja onnea vuodelle 2012! Tuokoon uusi vuosi sen mitä toivot ja vieköön sen mitä et elämääsi halua.

neuvola nro 1

Kävin tänään ensimmäisessä neuvolassa. Sovittiin mun terkan kanssa se näin aikaisin, että saadaan ajoissa käytyä kaikki asiat läpi. Olo olikin aika pettynyt, kun vastassa olikin ihan vieras täti. Kätilö ja kuulemma harjoittelussa siellä äitiysneuvolassa... tai jotain. No menin kuitenkin sinne sisään, vaikka mietin jo että voi ristus nyt mun pitää alkaa selittämään koko repertuaari tälle naiselle.

No se oli onneksi lukenut meidän tiedot, mutta ne TAYSista lähetetyt paperit oli siis mun terkalla vaan paperimuodossa ja siksi siis tämä tuuraaja ei ollut löytänyt niitä. Hmph. No, selostin lyhyesti että mistä on kyse. Terkka osoittautuikin hyvin mukavaksi tädiksi, joka ihanasti sanoi (kuten anniina tuolla aikaisemman tekstin kommentissa) että raskaus on aina tavallaan riski, ja että koskaan ei ole takeita siitä, että lapsi syntyy terveenä. Vaikka seulat ja ultrat ja kaikki näyttäisivät normaaleilta, aina on mahdollista että jotain tapahtuu tai että lapsella on joku sairaus. Useimmiten kaikki menee hyvin, mutta aina ei. Hän ei pitänyt meitä mitenkään hulluina ryhtyessämme tähän uudestaan.

Neuvolassa katsottiin paino (pari kiloa jo tullut ajasta ennen raskautta! kääk!), hemoglobiini ja verenpaine. Kaikki oli hienosti. Meidän neuvolaan on tullut edellisen kerran jälkeen sellainen liikuteltava ultra, ja kysäisin että voidaanko kurkata sillä... terkka varoitteli, että viikot on kovin aikaiset ja laite melko vanha, että se voi olla että siellä näkyy pelkkä ruskuaispussi ja siitä ei sitten pidä huolestua. No, aikansa siinä ultralla pyörittelivät niin löytyihän ötökkä sieltä. :) Mitään laskennallista sykettä ei löydetty näin pieneltä mutta jotain liikehdintää olimme havaitsevinnamme. Että eiköhän siellä kaikki ihan kunnossa ole... Ainakin tiedetään, että siellä on oikeassa paikassa ihan oikea pieni ötökkä.

Muutenkin olo ensimmäisen neuvolan jälkeen oli iloinen ja positiivinen, vaikka sitä sykettä siellä ei nyt nähtykään. Minua kuunneltiin ja kaikki asiat käytiin läpi. Lääkäri tulee tekemään niskapoimu-ultran, toivottavasti paras mitä sieltä äippäpolilta löytyy. Ja suolistosairauteni laitettiin lähetteeseen mukaan, joten he siellä arvioivat tarkoittaako se jotain seurantaa.

Jos joku minua alkaa huolettamaan tässä lähiviikkoina, en epäröi yhtään soittaa omalle terkalleni ja pyytää mahdollisuutta pikaiseen ultraukseen. Jotenkin luulen, että sellainen pieni ylellisyys minulle suotaisiin...

Sellaista täällä tänään.

rv 7+3

positiivisen perässä

Miten nämä ensimmäiset viikot matelevatkin niin kovin hitaasti? Tuntuu, että aika ei kulu millään, mutta toisaalta - vastahan se viiva piirtyi testiin ja nyt on "jo" kuitenkin 7+0. Vähänhän se vielä on, mutta enää kolme-neljä viikkoa ekaan ultraan! Ellen saa suostuteltua terkkaa vilkaisemaan tuonne ekalla käynnillä, joka on jo torstaina.

Minulla on neuvola näin poikkeuksellisen aikaisin, koska on kaikenlaisia juttuja, mitä pitää selvittää. Pitää selvittää, että vaikuttaako tämä sairauteni jotenkin, eli menenkö sen vuoksi tarkempaan seurantaan tai jotain... Myös TAYSiin pitää laittaa lähetettä rakenneultraan, tai no sitten kun raskauden kesto on varmistettu eli ensimmäisen ultran jälkeen. Ja muutenkin, haluan ehkä vähän purkaa ajatuksiani terkalle tästä raskaudesta...

Ajatelkaa, tämä on minun neljäs jouluni raskaana. Neljäs! Vuonna 2007, 2008, 2010 ja 2011. Se välivuosi oli se kun Typy oli vauva. Isovanhemmat tietävät nyt raskaudesta ja vastaanotto on ollut... mielenkiintoista. Isäni on ainoa joka ei ole sanonut mitään idioottimaista tai reagoinut oudosti. Hän onnitteli ja puhuu jo siitä kun "unto" syntyy. Hän on näemmä myös antanut nimen masutyypille. Sitä minä kaipaankin. Normaalia suhtautumista raskauteeni. Kyllähän minä tiedän riskit, joten en halua niistä jatkuvasti puhua. Tarpeeksi vaikeaa muutenkin on pyrkiä nauttimaan tästä olotilasta. Mielummin jätän puheenaiheen anopin ja äitini kanssa kokonaan pois kun en jaksa heidän asennettaan. "kylläpä sä oot rohkea. hattua nostan sulle." tai "huomaatteko kun tämä toistaa vanhaa kaavaa - saat töitä ja tulet sitten raskaaksi ja sitten..." No toivottavasti EI noudata samaa kaavaa. Ärsyttävää. Tiedänhän sen, että he ovat huolissaan ja toivovat vain parasta mutta saisivat kyllä pitää ajatuksensa ihan itsellään jos eivät kykene positiiviseen ajatteluun.

Raskaudesta nauttiminen on kyllä vähän niin ja näin tällä hetkellä... oksetusolo vaivaa pitkin päivää ja mikään ei oikein maistu. Väsyttää ihan kamalasti ja mieli tekisi vain nukkua. Maha on iltaisin turvoksissa ja näyttää kuin olisin jo viikolla 15. Eli hienosti menee. Ja täysin samaan tapaan kuin muissakin raskauksissa. Myös samaan tapaan kuin typyn raskaudessa. Viikko sitten ilmenneet vuodot eivät ole toistuneet, joten uskotaan niiden olleen vain niitä kaikille tyypillisiä vuotoja.

Mutta olo on onnellinen ja vähän hämmentynyt: ihanko sain nyt molemmat, sekä raskauden että uuden työpaikan? Tällä hetkellä olo työpaikan suhteen on vähän ristiriitainen - olen todella iloinen ja onnellinen työpaikasta, mutta tämä väsymys... viikon päästä pitää jaksaa herätä ennen kuutta! Ja raahata ipanaa päiväkotiin rattailla.... ja ja kaikkea. Kun toisaalta olisi ihanaa kasvatella masua kotosalla, mutta kyllä mieli on sitten hyvä kun jää äippälomalle ja äippäraha on sen verran isompi... ;)

Nyt pötkölleen - TAAS on paha olo. (tää muistuttaa TOSI paljon typyn raskautta - toivottavasti se on hyvä enne)

rv 7+0

Ihanaa ja lämpöistä joulua kaikille blogin lukijoille!

väsyttää

Väsymys on kyllä ihan infernaalista just nyt. Meillä ei todellakaan oo tehty mitään joulusiivousta. Siivosin mä ihan normisti, piti lattiatkin pestä mut en jaksanut sitten kuitenkaan. Sauna on pesemättä, pölyt pyyhkimättä... musta tuntuu että täällä on jopa sotkuisempaa kuin yleensä! No, ei olla aattoa kotona niin eipä se haittaa. :)

Jouluruuat meille tänä vuonna valmistaa saarioinen, hk ja muut ihanat ystävät. Ei vaan puhti riitä. Lihapullia teen ite ja bataattilaatikon viemisiksi koti-kotiin, jossa vietämme siis joulun. Mut huh. Miten ihmeessä mä tuun selviämään tammikuusta kun töitäkin pitäisi jaksaa tehdä?

Nytkin uni painaa silmiä ja kello on kahdeksan. Taidan käydä suihkussa, syödä iltapalaa ja painua sänkyyn heti kun tipunen on nukahtanut... ainiin, lahjoja on paketoimatta! En voikkaan ihan vielä... zzz...





Mutta jos en ehdi palata ennen joulua, niin toivotan jokaiselle lukijalle lämpöistä joulua!!!

nimi paperissa

Noniin, nyt on sitten nimi työsopparissa. Kävipä tämä kaikki nopeasti! Perjantaina haastattelukutsu, maanantaina haastattelu ja keskiviikkona nimi paperiin. :D

Jännittää tosiaan kovasti oma jaksaminen, mutta kuitenkin kevättä kohti mennään niin eiköhän se siitä suttaannu. Muistan edellisestä syksystä kun olin raskaana ja kuljetin lasta päiväkotiin ja kävin itse töissä... niin siis en muista. Muistan vaan että olin väsynyt. Infernaalisen väsynyt. Muistan, että oli pimeää ja että oli raskasta, mutta en juurikaan mitään muuta. Saapi nähdä katoaako minulta koko alkuvuosi tämän väsymyksen ja uuden työn ja kaiken muun siihen liittyvän alle... 

Koitan kuitenkin ottaa kaiken positiivisella mielellä vastaan: ainakin uusi työpaikka estää pohtimasta raskautta 24/7, ainakin autottomuus tarkoittaa sitä, että tulee ainakin vähän liikuntaa joka päivä, ainakin taloustilanteemme kohenee niin, että saatan saada jopa rahaa säästöön nihkeämpiä tulevia kotikuukausia varten.

Jännittää myös, miten lapsi tottuu taas päiväkotiarkeen, mutta eiköhän se siitä. Onneksi miehellä on vuorotyö, niin ei Tipusen tarvitse olla megapitkiä päiviä hoidossa. Varmaan päivät tulee olemaan 7-15 ja 10-17. Vuorotyössä on tietenkin myös huonot puolensa, sillä iltavuoroviikkoina emme tule tapaamaan mieheni kanssa ollenkaan. Eli rankat ajat edessäpäin, mutta kyllä tämä työkokemus on kullan arvoinen minulle tulevaisuutta ajatellen. Ja myös kullan arvoinen äitiyspäivärahan suuruuden suhteen. ;)

Tällaisissa tunnelmissa tänään! Ainiin, onko joku joulukin tässä jossain.... no kuusi kimmeltää jo olohuoneessa. :) Voin sanoa että nyt on aika hyvä mieli. Joko nyt meidän onnemme kääntyisi? Joko nyt alkaa asiat luistamaan? Uusi vuosi alkaa hyvissä merkeissä...