Kyllä naisilla on helppoa

No voi kiitos! :)

 1) Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin. 

2) Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi. 

3) Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.

Sain tämän ihanan tunnustuksen sekä Ainulta Miksette hanki koiraa -blogista sekä NP:ltä Negatiivinen plussa -blogista. Kiitos! :)

Seitsemän randomia faktaa:

1) Minulla on hyvin herkkä oksennusrefleksi. Mikä tahansa paidankaulus, kaulaliina tai joskus jopa helmet kaulassa aiheuttavat inhottavan tukehtumisen tunteen ja alan yökkäilemään. Hammastahanan valuminen kurkkuun tai paha haju aiheuttaa saman. En kuitenkaan koskaan oksenna. Yökin vain. Äidilläni on tämä sama vaiva ja olen havainnut jotain samaa nyt myös tyttäressäni: "Äiti ei kiinni asti - ahlistaa" sanoo hän kun vetoketjua vedetään kiinni. :D

2) Rakastan lukemista! Se lukemisinto menee kausittain ja kun on aktiivinen kausi päällä, saatan lukea 2-3 kirjaa viikossa. 500 sivuinen opus menee hetkessä jos se on mielenkiintoinen. Perhe-elämä ja työ ovat vähentäneet tätä kyllä radikaalisti. Luen fiktiivistä kirjallisuutta: seikkailukirjoja, rakkausromaaneja, historialliset rakkausromaanit on ihan huippuja. Pidän myös Agatha Christien kirjoista ja Hercule Poirot on yksi suosikkihahmoistani. Luen myös fantasiakirjallisuutta paljon, tosin en enää nykyään niin paljon kuin ennen. Lempipuuhaani kesällä on viskata viltti takapihalle ja pesiytyä siihen kirjojen ja karkkien kanssa bikinit päällä.

3) Näen hyvin villejä unia. Varsinkin nyt raskausaikana uneni ovat entistä sekopäisempiä! Öisin olen aina sankaritar, seikkailija. Voitan pahikset ja seikkailen milloin merirosvolaivan kannella, milloin lentelen vamppyyrinä metsissä. Koskaan minua ei satu näissä unissani vaan minä pelastun aina, ja usein vielä pelastan muutkin. :D Mikään hyppy ei ole liian suuri kun hyppelen kerrostalojen katoilta toisille, mikään vuorenrinne ei ole liian korkea kun liu'un sieltä kepeästi alas. Viime yönä olin Florence Welchin kanssa tekemässä sellaista muotinäytöksen ja tanssishown välimuotoa. Otettiin kaverikuvakin. Joskus kyllä näen myös maailmanloppu-unia; tulta sataa taivaalta ja myrskyt riepottelevat, mutta niistäkin unissani aina selviän!

4) En vieläkään tiedä mitä haluan tehdä isona. Haluaisin tehdä jotain, millä on jotain merkitystä. Tässä nykyisessä työssäni lähinnä kirjoittelen pöytäkirjoja kokouksista joissa suunnitellaan linjauksia. Huoh. Unelmani olisi ehkä tehdä joku hyväntekeväisyystapahtuma. Tai en tiedä. Haluan luoda jotain uutta, jotain, mikä parantaisi toimintatapoja ja saisi ihmiset voimaan paremmin.

5) Haluan talon. Haaveenani on pieni puutalo, ehkä rintamamiestalo. Sen ei tarvitse olla uusi, mielestäni vanhoissa taloissa on henkeä. Haaveilen siitä, että minulla olisi pieni talo, jonka pihalla olisi omenapuita ja lasten keinu, hiukan metsää ympärillä mutta ei liian kaukana palveluista. Tämä haave joutunee odottamaan vielä muutaman vuoden. Huoh.

6) Olen wannabe-ekoilija. Kierrätän, mutta haluan käyttää autoa. Pyrin sammuttamaan vesihanan valumasta turhan päiten, mutta rrrrrakastan pitkiä, kuumia suihkuja. Keräämme sienet ja marjat metsistä, mutta ostamme broileria mikä on moraalisesti hyvin arveluttavaa. (suljen vain silmäni siltä ahdistukselta). Viemme paljon tavaraa kierrätyksen, mutta silti nautin uusista vimpaimista ja tavaroista. Ostan muovipussit kaupasta enkä käytä ekokassia, mutta kierrätämme pahvin, paperin, metallin, lasin, energiajätteen, biojätteen, kaatopaikkajätteen. Ja ongelmajätteen vielä erikseen. Emme käytä kestovaippoja. Haluaisin ostaa luomua ja lähellä tuotettua, mutta se on kallista.

7) Sain perjantaina elämäni ensimmäisen pysäköintivirhemaksun. Pöh.

Olen tylsä ja stoppaan palkinnon jakamisen tähän, mutta haastan jokaista nappaamaan tämän piristämään omaa blogiaan, jos ei sitä ole vielä saanut! =)

mahakuva

Masu rv 16+6

Siinähän se kasvaa... olin muutaman päivän tosi huolissani kun en tuntenut liikkeitä kunnolla, niin eikös eilen illalla ennen nukkumaanmenoa tämä elokuun eloveena pisti kunnon potkusarjat kehiin. Olipas ihanaa tuntea kunnon potkuja ja möyrintää. Toivottavasti näitä tulee enemmänkin, se kuitenkin helpottaa pelkoja kun tuntee pienet potkut. :) <3

Ihme vuoristorataa, toisina päivinä mikään ei huolestuta ja toisina päivinä olen pelosta mykkyrällä. No, sitähän se on muillakin se raskaanaoleminen... pelkoja ja iloja vuorotellen.

Ps. kaameet kalsarit mut juu got the point. ;D

Pakkohoitoa

Päihdeäitien pakkohoito on ollut nyt ajankohtainen aihe mediassa. Mitä enemmän luen tämän kaltaisia uutisia, sitä enemmän kannatan pakkohoitoa. Syntymätön lapsi on viaton, eikä lapsen pitäisi joutua kärsimään äitinsä valinnoista tai elämäntilanteesta ennen syntymäänsä. Tuossa linkittämässäni tapauksessa lapselle ei ilmeisesti tullut mitään pysyvää vahinkoa, mutta valitettavan paljon syntyy äitinsä päihteidenkäytön vuoksi pahoin vammautuneita lapsia. Wikipedian näkemys fetaalialkoholisyndroomasta tässä.

Päihteiden käyttäminen raskaana on vastuutonta ja mielestäni pitäisi olla laitonta. En sano, että jokainen nainen joka raskaana ollessaan juo lasin viiniä aterian yhteydessä pitäisi pistää putkaan tai lätkäistä sakkolappu kouraan, vaan puhun ihan oikeista päihderiippuvaisista naisista. Mutta kuka nämä rajat vetää ja määrittelee, kuka sitä voisi valvoa, sitä en tiedä.

Alan olla kohta sitä mieltä että vaikka kahleissa putkaan siihen saakka kunnes lapsi syntyy, ja jos osoittaa halua jatkaa lapsen syntymän jälkeen vieroitushoidossa, tuettaisiin äidin ja lapsen yhteistä elämää. Mutta pahasti vammautuneet lapset äidin valintojen ja riippuvuuksien vuoksi eivät saa mitään mahdollisuutta terveeseen elämään!

Tulen niin vihaiseksi tietäessäni, että maailmassa on hirveän paljon pariskuntia, jotka tekisivät mitä vaan saadakseen lapsen. Ja sitten viinaa kiskovat, itseään piikittävät narkkarit saavat kantaa lapsen kohdussaan ilman mitään vastuuta tai rankaisua.

Tiedän, ettei kaikki ole niin yksiselitteistä. En osaa kuvitella, että kuinka pahat syyllisyydentuskat päihdeäideillä on ollessaan niin raskaassa tilanteessa. Varmasti monella olisi halu lopettaa ja varmasti monet tiedostavat tekevänsä väärin... Saataisiinko pakkohoidolla apua myös äideille, ei vain syntymättömille lapsille? Mutta kyllähän tässä on isot moraaliset ongelmat myös - meillä kun on kaikilla se vapaus olla ja elää valitsemallamme tavalla. En haluaisi elää sellaisessakaan poliisivaltiossa, jossa kansalaisen vapaus vietäisiin. Jos päihteiden käytöstä raskausaikana tehtäisiin laitonta, niin katoaisivatko moraaliset ongelmat? En tiedä. Mutta jotain pitäisi tehdä. Jonkun pitäisi tehdä jotain!

Onhan se yhteiskunnan velvollisuus suojella kaikkia lapsia ja antaa heille mahdollisuus hyvään elämään.

kevättä odotellessa

Hei vaan! Elossa ollaan vaikka viime viikolla teki tiukkaa tuo elämä. Tällä viikolla mies on aamuvuorossa ja taas tuntuu että toimii elo ja arki.

Mitenköhän mä pärjään ens syksynä ja talvena sitten kahden lapsen kanssa miehen iltavuoroviikkoina?! No, ei ajatella etukäteen...

Minä voin hyvin, mitä nyt uuvuttaa aika paljon. Vieläkin odottelen sitä kevättä ja energiaa... vähän ärsyttää kun tuntuu siltä, että mun pitää kamalasti selitellä ihmisille et MIKS mä oon uupunut. No daa-a! Henkinen ja fyysinen stressi, raskaus, työelämä, talvi. Ja vaikka nyt on kaikki hyvin, niin mä koko ajan vähän pelkään että tämäkin vauva menetetään. Välillä tuntuu että oon henkisesti ihan finito.

Mut maha kasvaa, eipä sitä enää paljoa piilotella kuulkaas. Enkä kyllä enää haluakkaan piilotella. Nyt on menossa 17. raskausviikko, eli rv 16+1 jos tarkkoja ollaan. Vauva liikkuu jo paljon. Tai no paljon ja paljon, mut joka päivä kuitenkin. Tänään tunsin ekaa kertaa sellaisia ihan oikeita potkuja, kun tähän mennessä liikkeet on olleet niitä kalanpyrstön viuhahduksia. Aika jännä juttu, luulis että se etuseinän istukka vaikuttais etten mä tunne liikkeitä mut eipä se tunnu vaikuttavan. Tai mistä mä tiedän miten paljon enemmän ja kovempaa mä niitä tuntisin jos se oiskin takaseinässä... :)

Ekat harkkasupistuksetkin on jo tuntuneet, nivusia vihloo ja lantiota särkee öisin. Jos herään (lue: kun herään) aamuyöllä 4-5 aikaan pissalle tai kuulen jokun äänen, mihin herään, niin en saa enää unta. Lantiota särkee, käsivarsi puutuu, jalat on levottomat... ja sitten en enää nukahda tai ehdin just nukahtaa niin herätyskello soi. Näin on käynyt nyt viimeiset päivät. Iltaisin olen ihan kuollut kun väsyttää niin kovasti.
Mut voi mun maha. Se kerää ilmaa ihan hirveesti! Iltaisin olo on turvonnut pallo, närästää ja röyhtäyttää ja pierettää. Ah. Hurmaavaa. :D

Sellaisia kuulumisia tänne. Että kevättä ja energistä keskiraskautta odotellessa...

huoh

Kylläpä voi ihmistä väsyttää. Onneksi nyt on perjantai!

Eilen olisi ollut jumppa, mutta päähän sattui, nivusiin sattui ja alapäähänkin vihloi ilkeästi joten päätin jättää väliin. Miten nämä liitoskivut alkavat jo nyt? Hmph.

Mutta huono olo on poistunut lähes kokonaan! Joskus jos ei ole syönyt kunnolla niin se saattaa yllättää, samoin joku tosi paha haju tekee myös sen. (vanha valkosipuli, hiki, tupakka, juopporenttu ect.)

Mutta uuvuttaa. Töissä ei ole stressaavaa ja työ on aika simppeliä toimistotyötä. Mutta se kaikki muu! Bussin odottaminen tuiskussa, lapsen hakeminen päiväkodista ja kiskominen pulkalla kotiin. (ne oli just sitten päättäneet hiekoittaa kävelytiet! eihän siellä sohjossa voi mitään rattaitakaan työntää... kele) Sitten lapselle ruokaa laittamaan ja kun olis lopulta aikaa leikkiä lapsen kanssa hetken aikaa niin ei vaan jaksa.

Mä tarviin lomaa.

Kunhan mun työssäoloehto tai mikäsenyton tulee täyteen ja oon oikeutettu palkalliseen saikkuun, käyn pyytämässä muutaman päivän työterveydestä. Pakko muutama päivä saada huilata. Olen kai siis jokaisen työnantajan painajainen. huoh.

Marian Maha

Lukaisin aamupalalla pikaisesti läpi uusimmassa Imagessa olevan Maria Veitolan vauvan odotuksesta tehdyn jutun. Kannen kuvassa Maria poseeraa ylpeän ja itsevarman näköisenä, kuvaa on ehkä hiukan retusoitu, varmasti ainakin vähän siloiteltu mahan kohdalta. Mutta ei siinä, jos minun alastonkuvani lätkäistäisiin lehden kanteen haluaisin että sitä myös hiukan tasoiteltaisiin. :)

En ole koskaan pitänyt Maria Veitolan mediapersoonasta. Se ärsyttää minua, ja sen takia en myöskään koskaan seurannut Maria Maria! -ohjelmaa. Joku siinä aina on minua ärsyttänyt. Kun avasin Imagen ja näin kuka tämän jutun Maria Veitolan odotuksesta oli tehnyt, niin naurahdin. No tietenkin Maria itse. Daa-a.

Sitten luin jutun läpi ja ymmärsin miksi hän halusi kirjoittaa sen itse. Kun vauvamaha on meille taviksillekkin jo sellainen syy udella hämmentävän yksityisiä asioita ja kosketella ja kommentoida mahan kokoa ja muuta yhtä ihanaa, niin kuinka rasittavaa se onkaan julkisuudessa elävälle henkilölle? Helpoimmalla pääsee kun pistää ison kuvan lehden kanteen, kirjoittaa ihan itse sellaisen jutun kuin haluaa ja asia on sitten sillä käsitelty.

Onnea siis vaan loppuodotukseen Marialle.

**

Onnea myös Ruotsi, sinne on syntynyt Vickanille ja Danskulle tyttövauva. Nonni. Nyt koko maa voi henkäistä helpotuksesta.